TAMPEREEN

Huhtikuun vapaaehtoinen – Kerttu Halonen

 

 

1. Millaista vapaaehtoistoimintaa teet seurakunnassa?

​

 - Olen tullut kuorolaiseksi 80-luvun alussa, enkä ole vieläkään oppinut kaikkia veisuja [naurua]. Olen toiminut myöskin apukanttorina jonkin verran. Toiminta on keskittynyt aika paljon kuoroon. Aikanaan, kun oli perhe ja päivätyöt, niin ei sitten muuhun ollut aikaa. Olen mä joskus ollut ruusutalkoissa, kun oli jalka kipsissä ja olin sairaslomalla vakitöistä. Tätä nykyä olen myös seurakuntavaltuuston jäsen.

​

2. Kauanko olet toiminut vapaaehtoisena?

​

 - 1980-luvun alkupuolelta.

​

3. Mikä sai sinut aloittamaan vapaaehtoistoiminnan?

​

 - Se oli joku iltakävely, olisiko ollut vuonna 80 tai 81. Aviomiehen kaveri Marja Mustakallio, joka lauloi Tampereen ortodoksisessa kuorossa, oli sanonut, että sulle sopisi ortodoksinen kuorolaulu, ja sitten mä asiasta mitään tietämättömänä läksin kysymään kanttori Risto Matsilta, että saisinko tulla kuoroon. Risto pyysi tulemaan keskiviikkoiltana ennen harjoituksia koelauluun. Sitten se piti koelaulun ja lauloin "Taivas on sininen ja valkoinen".

​

Siitä se sitten alkoi. En minä tiennyt, miten lauletaan "Herra armahda". Ja palvelusten sisältö oli vallankin... me opeteltiin sellaisia hienoja lauluja, että esimerkiksi sellainen perusohjelmisto kuin Simonin luostarin Kerubiveisu ja Feofanin Rauhan laupeutta tuli tutuksi vasta myöhemmin, vuosien päästä. Esimerkiksi Arhangelskin Eukaristiaa laulettiin paljon, niin että se alkoi jo kuulostaa umpikuluneelta. Nyt sitä ei ole laulettu pitkään aikaan. Arhangelskin musiikistahan sanotaan, että se on  helpompaa kuin miltä näyttää, luonnikkaasti sovitettua, ettei siinä ole ainakaan sopraanossa mitään yllätyshyppyjä. 

​

Liityin aikaa myöten ortodoksiseen kirkkoon vuonna 1989. Siinä oli sellaista henkistä, hengellistä hakemista. Silloin 1970-luvullahan jooga oli hieno juttu, ja kaikki hippisysteemiin viittaavat ja poliittiset laulut ja semmoiset. Tämä sitten jäi [pysyväksi]. 

​

Millainen kuorolaulukokemus sinulla oli ennen ortodoksista kuoroa?

​

 - Tarhapään sekakuorosta alkaen - se oli aikuisten kuoro, mutta isä [Olavi Kangas] johti sitä ja olin harjoituksissa nelivuotiaasta alkaen. Isä oli siellä kyläkoulun opettajana. Olin sisaruksista vanhin ja sitten, kun meidän sisaruksia alkoi olla enemmän, me alettiin esiintyä juhlissa, ja sitten, kun meille tuli vähän ikää enemmän, niin vanhemmasta päästä pistettiin laulamaan matalampia ääniä. Siinä sisarusporukassa mä olin alttona tai niin sanottuna kolmantena äänenä. Siinä sitä oppi sitten vähän kuuntelemaan.

​

Myöhemmin olen ollut muun muassa Händel-kuoron riveissä parissa projektissa. Kahteen kertaan laulettiin Verdin Requiem ja varsinkin ensimmäisellä kerralla se oli aika hieno kokemus. Jossain vaiheessa mulle tuli Facebook-viesti kanttori Juhani Matsilta, että "Tulet laulamaan ykkössopraanoa Ortodoksiseen kamarikuoroon". Olen ollut myös Ortodoksisen kanttorikuoron avustajana.

​

4. Kuinka paljon suunnilleen käytät aikaa esim. viikottain seurakunnan vapaaehtoistoimintaan?

​

 - Jos ei oteta suurta viikkoa eikä kirkasta viikkoa huomioon, niin torstaisin on harjoitukset, keskiviikkoaamuisin olisin liturgiassa laulamassa, mutta siinä on muu harrastus päällekkäin; lauantaina oon vigiliassa ja sunnuntaina liturgiassa useimmiten laulamassa. Ja joskus olen toimituksissa [häät, hautajaiset jne.]  mukana. Sitten, jos lähdetään jonnekin reissuun, kylille, niin sitten menee koko päivä. 

​

Kuorolaulua voi harrastaa niin monella tavalla. Tämä on ollut sen takia kiva, että se ei ole pelkästään harrastus, se on elämäntapa. En voisi kuvitella, että olisin jossakin paikkakunnalla, missä on ortodoksinen kirkko, enkä kävisi siellä.

​

4. Mikä vapaaehtoistoiminnassa on parasta?

​

 - Yhdessä tekeminen ja yhteisön kanssa toimiminen ja vertaiskohtaloita [naurua] kuunnellen ja kertoen, ilot ja surut. Ja sitten, kun on tämänkin aikaa pyörinyt tässä, niin tuttuja on joka puolella Suomea.

​

5. Mikä on ollut mieleen jäävintä?

​

 - Kun eka kertaa oltiin Valamossa, niin se oli semmoista tosi jännää. Olisikohan se ollut vuosi 1982. Mä olen ollut Valamon talkookuorossa laulamassa ortodoksista musiikkia laulamassa vuodesta 1996 ja siitä eteenpäin jotain 10 vuotta, pääsiäiskuorossa ja jonkun joulunkin.

​

Naisluostarivierailu Kreikassa vuonna 1984 oli tosi vaikuttava. Luostari oli sellaisella hienolla paikalla, ja sitten se naisten laulu oli semmoista bysanttilaistyylistä, mitä mä en ollut kuullut aikaisemmin. Sitten, kun sieltä tultiin, niin aurinko vielä laski mereen kauniisti. 

​

Tomos 100 -juhla [Helsingissä syyskuussa 2023] oli myös ihan huikea päivä. Vuonna 2010 oli kirkkopäivät Joensuussa, siellä oli kvartettikilpailu. Tultiin toiseksi. Arla Salo oli sopraanona ja minut oli laitettu altoksi, vaikka mä lauloin kuorossa lähes alusta saakka sopraanoa, eli ortodoksisen kirkkolaulun tottumus on siellä sopraanopuolella. Pepe Salminen oli tenorina ja Timoteus Tuovinen bassona. Me harjoiteltiin keskenään, Arlalla on pätevyyttä siihen. Oli Timo Ruottisen aika huikea sävellys "Te pyhät kilvoittelijat", Sergein ja Hermanin tropari.

​

6. Mitä haluaisit sanoa vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneelle tai olisiko sinulla terveisiä seurakunnan suuntaan?

​

 - Kyllä tekevälle töitä löytyy. Itsestäni ajattelen, että mä olen vaan semmoinen tarpeellinen laulaja, jossa on kivaa.

​

​

Kiitokset Kertulle! Seuraava vapaaehtoisen haastattelu julkaistaan seurakunnan nettisivuilla toukokuussa.

​

Aiemmat vapaaehtoishaastattelut löytyvät täältä:

Tammikuu 2024

Helmikuu 2024

Maaliskuu 2024

​